Kaksi viikkoa Colourscapea takana

Kuva: E. Karvo

Kaksi viikkoa Colourscapea takana, yksi vielä edessä. Time flies when you're having fun. Toinen viikko oli hieman edellistä hiljaisempi, mutta ihmisiä on silti käynyt mukavan tasaisena virtana. Monet ovat kommentoineet viimevuotisten jonojen puuttumista - olivatpa kaksi herraa varautuneet pitkiin jonoihin tuomalla tuolit muassaan - ja on ollut mukavaa varsinkin hellepäivinä, että sisälle on päässyt nopeasti. Toisaalta sieltä on myös tultu samoilla helteillä ulos melkoisen nopeasti.

Säät ovat suosineet meitä, eikä tuuli ole yltynyt kertaakaan liian kovaksi. Lämpötilat sen sijaan voisivat olla miellyttävämpiäkin, sillä rakennelman sisällä huidellaan päälle 30 asteen, kun aurinko paistaa. Lapin tyttönä en ole helteiden ystävä, vaan kaipaan tähän aikaan kesästä niitä parinkymmenen asteen pakkasia. Colourscape-tiimiläiset ovat silti ottaneet kaiken ilon irti ulkotyöstä auringon paisteessa ja hoitaneet itselleen mukavan rusketuksen talven pimeyttä silmällä pitäen.

Toisella viikolla kuultiin jälleen hienoja musiikkiesityksiä, joista itseäni eniten miellytti viime vuonna Colourscapen akustiikkaan ihastunut Tervakello. Pojat soittivat innokkaasti neljä tuntia tukalasta ilmasta huolimatta ja ansaitsivat raikuvat aplodit. Itselleni tärkeää oli myös vanhempieni ensimmäinen vierailu Colourscapessa ja se, että he pitivät siitä! Myös useimmat ystäväni ovat olleet vaikuttuneita väreistä ja valoista. Kun on itse täysin rakastunut johonkin, haluaa vain levittää sen mukanaan tuomaa iloa läheisilleen - se on helpompaa, kun he tietävät mistä on kyse.

Oli sää millainen tahansa, Colourscape tarjoaa elämyksen. Sateella vähän tummempia sävyjä - sininen vaikuttaa hyvin tummalta - ja aurinkoisella säällä kirkkaita värejä. Kollegan kanssa keskustelimme eräänä päivänä toisen ”armsin” yhdestä kuplasta, joka näytti tavallista oranssimmalta. Jos lähes 20 vuoden kokemuksella onnistuu edelleen löytämään uusia sävyjä, osoittaa se Colourscapen kykenevän yllättämään uudelleen joka vuosi - miksei joka päiväkin. Omanlaisensa kokemus, jota yleisö ei pääse näkemään, on myös ilmojen päästäminen rakennelmasta pihalle iltaisin. Värit näkyvät eri tavalla, muuttuneina ja ilta-auringon sävyttäminä, ja alaspäin hiljakseen putoavat kuplat muodostavat luolan, jossa itse hiippailen usein avustamassa ilman nopeampaa poistumista.

Odotamme viimeisen viikon olevan kiireinen, mutta hyväntuulinen! Toivottavasti kaikki, jotka eivät viime vuonna Colourscapeen ehtineet, ovat tänä vuonna saaneet vahingon korjattua.

Elina Karvo

Kuva: E. Karvo